Aloitetaan kotikentältä. Tampere-Talon iso sali näyttää tyhjillä ollessaan avaruusaluksen sisätilalta. Sinne myös mahtuu uskomaton määrä väkeä seuraamaan lavalla meneillään olevaa ohjelmanumeroa. Koska noin 67% bändin jäsenistöstä ja 85% elopainosta asuu Tampereella on aivan käsittämättömän hienoa oli päästä lyhyen ajan sisään toista kertaa sinne soittamaan... täydelle salille. Oman lisänsä tunnelmaan toi vieraileva rumpali Risto Niinikoski ja sellisti Juho "Mane" Kanervo. Kevään ensimmäinen kunnon auringonpaistekin saatiin juuri sopivasti parantamaan yleisfiilistä ja sisävalaistusvastaava Erkki oli kollegansa hengessä ottanut "muutaman pikku lampun" lisää kalustoonsa sekä itselleen kaverin shown visuaalisen ilmeen kohentamiseksi. Ruuaksi oli lihapullia. Niissä oli sipuliakin. Kiitoksia myös sikareista. Sekä isosta, että niistä pienemmistä.
Tamperelaisista taustajoukoista ansaitsee vähintään oman kappaleensa TTT:n puvustamon Katri Innanmaa. Katri on se henkilö joka on hoitanut meille sellaiset vetimet, että jopa allekirjoittaneen punaniskatukkijätkähabituksesta saadaan konserttiolosuhteisiin kelpaava. Katria ei myöskään tuntunut haittaavan pätkääkään puvustamoon tekemämme kaoottinen invaasio ennen kiertuetta.
Seuraavaksi oli ohjelmassa Hämeenlinnan Verkatehdas. Etupään miehemme Manun suosikkipaikkoja, kuulemma soundiltaan aivan mahtava sali. Myös saliin meitä varten tilattu yleisö oli oikein hyvä. En tiedä kuka nämä yleisöt toimittaa paikalle, mutta sille instanssille lähtee kyllä erityiskiitos halausten kera. Suklaavanukas vadelmalla oli myös hyvää. Söin kaksi.
Hämeenlinnan keikan jälkeen takaisin kotikylälle päästyämme kävin pienimuotoisesti juttelemassa Jarkon ja Hakulisen Antin kanssa ja hetken asiaa rauhassa pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että hyvä jätkiä ollaan kaikki. Muutamia sivujuonteitakin keskustelussa esiintyi.
Blogin sivujuonteena alkaa pienimuotoinen "Työkalupakki" - sarja, jossa esitellään itse kunkin kiertueporukan jäsenen työvälineitä pienen tarinan muodossa.
...and a short story in english: I finally met that amazingly helpful and diligent lady who has been translating my attempts in literature to english. Thank you.
*blushing* There goes my translation attempt:
VastaaPoista"HOME FIELD ADVANTAGE AND CASTLE TRIP
It’s about time I sit comfortably in my sofa for a while and write about our doings around places. The instruments I have at home have demanded my attention quite abundantly. The last time I updated this blog I had barely put the gig sneakers on my feet, and now the tour has already gone way past its half.
Let’s start from our home field. Tampere-talo’s main hall looks like the interior of a spaceship when it’s empty. There is also room for an incredible amount of people to follow the number going on on stage. Because about 67% of the band members and 85% of the body weight live in Tampere, it’s incredibly nice that we could get inside once again for a while to play for… a full hall. Guest drummer Risto Niinikoski and cellist Juho “Mane” Kanervo made their own contribution to the atmosphere. We got the first proper spring sunshine in perfect timing to improve the general mood, and Erkki, the man in charge of the indoors lightning, in the spirit of his colleague had brought “some small light” to add to his arsenal and improve the visual appearance of our mate’s show. We ate meatballs. They had some onion. Thanks also for the cigars. Both the big and those smaller ones.
Our crew from Tampere deserves at least their own piece from TTT-Theatre’s wardrobe Katri Innanmaa. Katri is the person who has fixed for us this kind of attire that even yours truly’s redneck-lumberjack look can fit the concert circumstances. Katri didn’t seem to be disturbed at all by our chaotic invasion to the wardrobe before the tour.
The next in our agenda was Hämeenlinna’s Verkatehdas. The favourite place of our front-of-house man Manu, which is said to be an amazing hall for its sound. Also the audience that was booked for us was really good. I don’t know who provides these audiences, but here goes a special thanks along with a hug to these instances. The chocolate pudding with raspberry was also good. I ate two.
After Hämeenlinna’s gig, when we were already back in our hometown, I went to have a little chat with Jarkko and Antti, and after reflecting in calm for a while we came to the conclusion that we’re all good guys. A few other grace notes appeared in our discussion.
As a grace note in this blog begins a small “Toolbox” series, where the work tools of each member of the tour gang will be presented in the form of a short story.
…and a short story in English [in English in the original]: I finally met that amazingly helpful and diligent lady who has been translating my attempts in literature to English. Thank you."
Kiitos sinulle. On mukava lukea ja kääntää tätä. Oli kiva tavata :)