Erkin työkalupakki on pakattu kaappimalliseen MAN kuorma-autoon. Toistaiseksi kuulemma kovin suurta määrää tavaraa ei ole tarvinnut kuljettaa matkustamossa, vaan kaikki on mahtunut tavaratilaan useimmiten jopa siten, että ovetkin on saatu suljettua.
Koska tupakointi on kielletty konserttisaliolosuhteissa (ja nykyään kaikkialla muuallakin paitsi yläasteiden ja ammattikoulujen takapihalla) Erkki on ratkaissut asian ottamalla mukaan 4 savu/ usvakonetta. Savu ja usva ovat tärkeitä elementtejä valaistuksessa, koska niillä saadaan valo heijastumaan ilmassa olevista pikkiriikkisistä hiukkasista kaiken kansa ihmeteltäväksi. Koneiden etuna on myös se, että niiden tuottama savu on tutkimustietojen mukaan jossain määrin vähemmän terveydelle haitallista kuin perinteinen tupakinsavu.
Omia valaisinlaitteita Erkillä on ollut mukana 58 kappaletta. Onko se paljon vai vähän? Niissä on 622 lediä, 39 kaasupurkauslamppua ja 390 moottoria. Kaasupurkauslamput ovat niitä sellaisia, joista saadaan kauniita värisävyjä kun purkauksessa käytetään erilaisia metalleja lisäaineena. Erkin suosikkeja ovat epävirallisten tietojen mukaan palladium ja osmium.
Erkki kantaa kortensa kekoon myös hiilijalanjäljen osalta. Modernilla huipputeknologialla on päästy todella alhaiseen sähkönkulutukseen, valokaluston nimellistehon ollessa vain 21550 W. Vertailun vuoksi oma kitaravahvistimeni on teholtaan noin 42W joten valokalusto vastaa 513kpl kitaravahvistimia. Tämähän tietysti johtaa suoraan siihen, että yksi valomies vastaa viittäsataakolmeatoista kitaristia.
Valojen ohjausjärjestelmä on yksnkertainen ja tehokas. Erkki ohjailee valoja 489 kanavan kautta ja jokaiseen kanavaan voi syöttää 256 muuttujaa. Laskekaapas siitä yhdistelmien määrä. Onko se paljon vai vähän? Se on paljon. Sen ohjaamiseen tarvitaan äärimmäisen tehokas 33MHz:n prosessorilla varustettu ohjain jossa on 4 megatavua keskusmuistia. Tällainen huipputietokone maksoi 1990-luvun alussa varmaan yli 20 000 markkaa. Erkki on ohjelmoinut laitteistoaan noin 150 tunnin ajan, mutta "pientä viilausta" on kuulemma silti vielä tekemättä.
Kuitenkin ennen kuin ensimmäinenkään lamppu syttyy, pitää kalusto laittaa paikalleen. Valot siis ripustetaan ristikkoon, joka nostetaan katonrajaan vinssillä. Vinssillä siksi, että kalusto ilman kaapeleita ja ripustimia painaa niin paljon, että sen nostaminen käsin on melko vaivalloista jopa niille meistä, joilla on enemmänkin kokemusta salilta. Siis joltain muulta kuin ruokasalilta.
Nelisen tuntia kestävän pystytyksen aikana käytetään 150 metriä kaapeleita ja niihin tulee noin 200 liitosta. Homma on tehtävä melko tarkasti ja laadukkaasti, että liitokset ja ripustukset pitävät, ettei keikan aikana käy niin, että joku lampuista tipahtaa pahaa-aavistamattoman soitin- tai laulutoimihenkilön niskaan. Vielä pahempaahan toki on se, että joku valo ei toimikaan. Keikan jälkeen kaikki tietysti pakataan MAN-merkkiseen valkoiseen työkalupakkiin. Yöunien ja pienen kävelylenkin jälkeen Erkki ja valot ovat taas valmiina uusiin seikkailuihin!
