Jälleennäkemisen riemu oli käsin kosketeltava. Bändikavereita toki olin nähnyt treeneissä ja Tampereen miehiä muutenkin, mutta siinä vaiheessa kun tekniikan kaappiauton ja bändibussin sisällöt on levitetty ympäri salin lattiaa vasta oikeastaan tajuaa mitä sitä taas ollaankaan tekemässä.
Lavalla olo on toinen puoli tämän homman ihanuutta, ja myös toivottavasti välittyy yleisöön asti. Toinen itselleni yhtä tärkeä puoli on se, että pääsee työskentelemään sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat innolla ja intohimolla mukana.
Katsotaanpa bändin ja tekniikan päiväohjelmaa hieman tarkemmin. Kokkola olkoon meillä esimerkkinä: Hotelliaamiaisen jälkeen on yleensä muutama tunti aikaa hoidella "omia hommia" kuten vaikkapa huoltaa soittimia, tutustua kirjallisuuteen tai nukkua päiväunet. Tällä kertaa toiminta alkoi tekniikan osalta kello 13 etupään, monitoroinnin ja valojen pystytyksellä. Kokkolassa meillä oli käytössä oma äänentoistokalusto, jonka pystytys ja virittäminen ottaa oman aikansa.
Bändin kanssa saavuimme paikalle kolmen aikoihin reippasti kävellen ja samalla nautiskellen aurinkoisesta kevätsäästä. Ensimmäinen homma paikalle saapuessa on backlinen (tämä siis tarkoittaa bändin jäsenten henkilökohtaisia soittimia, vahvistimia yms.) pystytys lavalle. Kun backline on pystyssä, syödään, tehdään soundcheck ja siivotaan ylimääräiset tavarat (kuten roudauslaatikot, olkalaukut, pipot ja n. 216 kertakäyttömukia) pois lavalta.
Soundchekin jälkeen valotaikurimme Eki tekee vielä omat tarkastuksensa, joita en ole vielä kertaakaan ehtinyt seuraamaan.
Tässä vaiheessa pöytä on katettu illan ohjelmaa varten ja koko lössi painelee takahuoneeseen valmistautumaan henkisesti ja fyysisesti keikkaan mm. pukeutumalla huppareiden ja farkkujen sijaan paremmin yleisön odotuksia vastaaviin asuihin. Olen huomannut, että kahvin ja savukkeiden kulutus kasvaa tämän noin puolentoista tunnin mittaisen jakson aikana merkittävästi. Noin klo 18:53 otetaan viimeinen yhteishali bänditoverien kanssa ja sen jälkeen homma muuttuu astetta julkisemmaksi. Sinä, arvoisa lukija, olet tässä vaiheessa toivottavasti kiinnittänyt turvavyöt, koska: "Arvoisa yleisö, minun nimeni on...."
P.S. Onneksi sitä biasmittaria ei tarvittu.
Katsotaanpa bändin ja tekniikan päiväohjelmaa hieman tarkemmin. Kokkola olkoon meillä esimerkkinä: Hotelliaamiaisen jälkeen on yleensä muutama tunti aikaa hoidella "omia hommia" kuten vaikkapa huoltaa soittimia, tutustua kirjallisuuteen tai nukkua päiväunet. Tällä kertaa toiminta alkoi tekniikan osalta kello 13 etupään, monitoroinnin ja valojen pystytyksellä. Kokkolassa meillä oli käytössä oma äänentoistokalusto, jonka pystytys ja virittäminen ottaa oman aikansa.
Bändin kanssa saavuimme paikalle kolmen aikoihin reippasti kävellen ja samalla nautiskellen aurinkoisesta kevätsäästä. Ensimmäinen homma paikalle saapuessa on backlinen (tämä siis tarkoittaa bändin jäsenten henkilökohtaisia soittimia, vahvistimia yms.) pystytys lavalle. Kun backline on pystyssä, syödään, tehdään soundcheck ja siivotaan ylimääräiset tavarat (kuten roudauslaatikot, olkalaukut, pipot ja n. 216 kertakäyttömukia) pois lavalta.
Soundchekin jälkeen valotaikurimme Eki tekee vielä omat tarkastuksensa, joita en ole vielä kertaakaan ehtinyt seuraamaan.
Tässä vaiheessa pöytä on katettu illan ohjelmaa varten ja koko lössi painelee takahuoneeseen valmistautumaan henkisesti ja fyysisesti keikkaan mm. pukeutumalla huppareiden ja farkkujen sijaan paremmin yleisön odotuksia vastaaviin asuihin. Olen huomannut, että kahvin ja savukkeiden kulutus kasvaa tämän noin puolentoista tunnin mittaisen jakson aikana merkittävästi. Noin klo 18:53 otetaan viimeinen yhteishali bänditoverien kanssa ja sen jälkeen homma muuttuu astetta julkisemmaksi. Sinä, arvoisa lukija, olet tässä vaiheessa toivottavasti kiinnittänyt turvavyöt, koska: "Arvoisa yleisö, minun nimeni on...."
Kiitos uudesta blogikirjoitusta! Oli kiinnostava tietää mitä tapahtuu ennen keikkoja.
VastaaPoistaAaaand here's a translation:
On Friday, around noon, everything except for the bias meter and my black tie was ready. Our Turku region department –that is, the rhythm section and the tech guys– had already had a head start on Thursday. With the spring sun gratuitously applauding during the whole trip, the Tampere department also got to their position on the playing field.
The joy of reuniting was tangible. Obviously I had seen the band members at rehearsals and the Tampere men anyway, but I’m talking about the moment when the contents of the tech van and the band bus are spread around the hall’s floor actually having no idea what’s going on.
The feeling on stage is another side of the beauty of this job, and hopefully it also reaches the audience. Another important part for me is that I can work with people that are also enthusiastic and passionate doing this.
Let’s take a closer look at the schedule of the band and techs. May Kokkola serve as an example: after having breakfast at the hotel there’s usually a couple of hours to do ”own businesses”, such as taking care of instruments, getting acquainted with literature, or taking a nap. This time the action started from the technical part at 13 by setting up the front-of-house, the monitoring, and the lights. In Kokkola we had to use our own PA system, which takes its time to assemble and tune.
We arrived at the venue with the band around 3, walking briskly while enjoying the sunny spring weather. The first job when arriving to the venue is to get the backline (this means the band members’ instruments, amps, etc.) on stage. When the backline is in place, we eat, do the sound check and clean up the additional stuff (like road cases, shoulder bags, beanies, and about 216 expendable mugs) in the stage.
After the sound check, our light wizard Eki does his own checks, which I haven’t been able to follow yet.
At this point the table is set for the evening’s programme, and all the gang heads to the backstage to get ready for the gig physically and mentally, changing the hoodies and the jeans for some analogous clothes that better fit the expectations of the audience, among other things. I have realized that the consumption of coffee and cigarettes grows significantly during this period of about one hour and a half. Around 18:53 the band mates do the last group hug, and then the job turns a degree more public. You, dear reader, hopefully have your seatbelt fastened at this point, because: “Arvoisa yleisö, minun nimeni on…” (“Dear audience, my name is…”)
P.S. Luckily that bias meter wasn’t necessary.
Thanks to the measure of "at least enough thanks" for the translation again!
PoistaVoi että!! :) 2.4 sen sitten kuulen ja on sitä odotettukin!! <3 Ihana kevättä teille kaikille!
VastaaPoistaVoi voi kun pääsis sitä epävirallista osuutta seuraamaan! Siellä kuitenki heitätte parhaat läpät ja temput ja sitte keikalla ollaan niin virallista �� Myykää lippuja -before my way �� Salit täyteen silläkin!
VastaaPoistaIhan mahtavaa luettavaa. Tuolla kun voisi olla koko päivän mukana, vaikka keräämässä niitä mukeja ja pukemassa herroja.
VastaaPoistaNiinpä! Tai riisumassa :D
PoistaKiitos taas aivan mainiosta kertomuksesta. Ihan eläydyin tähän juttuun. Kuin olisin ollut mukananne. 😍
PoistaMielenkiintoista luettavaa. Voisipa olla kärpäsenä katossa katselemassa valmistautumista keikkaan! Olette kaikki hienoja tyyppejä!!! Kiitos Jussille!
VastaaPoista